Alaselkäkivut muodostavat merkittävän osan sairauspoissaoloista ja tekevät ison loven terveydenhuollon budjettiin.

Selkäkivut voivat olla lamauttavia ja aiheuttavat paljon huolta. Useimmissa tilanteissa syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Omilla elintavoilla ja valinnoilla on iso merkitys selkäkivun esiintymiseen ja yksinkertaisilla valinnoilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Jos selkä tulee kipeäksi, alamme yleensä ajattelemaan ja etsimään selästä rakennetta, joka on rikki. Mitä jos sen sijaan alkaisimmekin miettimään, miten selkä toimii osana kehoa ja miten sitä toimintaa voisi edistää?

Tässä blogitekstissä tarkastellaan kävelyn vaatiman kehon liikkeen sekä selkäkivun välistä yhteyttä.

Keho liikkuu aina kokonaisuutena, etenkin kävellessä. Kun ihminen kävelee, kehon eri osien ja niiden liikkeen tulisi tapahtua yhteistyössä suhteessa toisiinsa. Mikäli joku kehon osa ei pysty jostain syystä liikkumaan, keho ottaa tehtävän toteuttamiseen tarvittavan liikkeen jostain mistä sen saa helpommalla.

Tätä kutsutaan kompensaatioksi eli korvaavaksi liikkeeksi.

Lyhytaikainen kompensaatio ei haittaa mitään, se on vain viisasta ja intuitiivista kehon käyttöä. Ongelmaksi muodostuu pitkään jatkuva kompensaatio. Kehon osaa, josta ylimääräistä liikettä haetaan, ei ole tarkoitettu tekemään ylitöitä ja se alkaa todennäköisesti oireilemaan sen vuoksi, josta keho viestii tuottamalla kipuviestin.

Tässä täytyy ymmärtää, että ylitöitä tekevä osa ei ole itse syyllinen ylitöiden tekemiseen, vaan ylityöt ovat seurausta jonkin muun kehon osan töistä luistamisesta.

Selkäkipu ohjaa meidät kuitenkin tutkimaan selkää ja ottamaan siitä röntgen/magneettikuvia, joista löytyy usein rakenteellisia muutoksia - jotka ovat hyvin todennäköisesti iän ja toiminnan mukanaan tuomia luonnollisia muutoksia, eivät varsinaisia syitä kivulle.

Kivun määritelmä on seuraava: kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.

Määritelmän mielenkiintoa lisää termi "kudosvaurion uhka". Kipua voi siis olla ilman, että mitään tapahtuu tai on rikki.

Selkäkivun jatkuessa pitkään selästä yleensä otetaan röntgen- tai magneettikuvia, joista yleensä tehdään erilaisia löydöksiä. Ongelmaksi muodostuu, että erilaiset löydökset ovat ennemmin ajan ja käyttäytymisen tuottamia muutoksia kehon rakenteissa kuin syitä kivulle.

Samoja muutoksia löytyisi kivuttomastakin selästä, jos sellainen kuvattaisiin.

Mitä jos kipua tarkasteltaisiinkin toisesta näkökulmasta? Jos keholle annettaisiin ääni ja siltä kysyttäisiin, mitä se yrittää kivulla kertoa?

Keho luultavasti vastaisi: yritän suojella sinua, voitko muuttaa sitä mitä olet tekemässä?

Jos auton jousitus ei ole kunnossa, auton kiinteät osat alkavat kärsiä ja kulua iskunvaimennuksen puuttumisesta ja auton moottorikin saattaa joutua kovemmalle kuormitukselle.

Jossain vaiheessa kojelautaan syttyy varoitusvalo, joka kertoo ongelmasta. Tämä on verrattavissa kipuviestiin.

Jos autoa tässä tilanteessa kohdeltaisiin samalla tavalla kuin ihminen käyttäytyy, auton hajonneesta osasta otettaisiin kuva (vrt. röntgenkuva) josta todettaisiin rakenteen kuluminen. Varoitusvalon päälle laitettaisiin teippi (vrt. kipulääke), jolla viestiä laimennettaisiin. Toimintaohjeeksi annettaisiin ajaa vähemmän.

Onneksi näin ei ole, vaan ammattitaitoinen mekaanikko osaa kertoa, että auton jousitus kannattaa korjata. Miksi näin ei toimittaisi ihmistenkin kanssa?

Kehon liikkuessa sen kokema kuormitus jakautuu laajemmalle alueelle kehon eri osien liikkeen ansiosta. Mikäli liikettä ei tapahtu, kuormitus ei pääse jakautumaan tasaisesti ja sitä alkaa kerääntymään yksittäisiin paikkoihin. Nämä yksittäiset paikat alkavat kärsimään ylimääräisestä kuormituksesta, josta keho voi viestiä kivulla.

Kävellessä kehoa eteenpäin työntävä voima tulee askeleen työntövaiheesta. Kehoa työnnetään eteenpäin ojentamalla jalkaa taaksepäin. Kun jalka ojentuu taaksepäin lonkan koukistajat sekä pohje- ja akillesjänne varastoivat venyessään energiaa, joka sinkoaa jalan seuraavaan askeleeseen.

Tällainen liikkuminen on taloudellista, koska jalan nostaminen eteenpäin lihastyöllä kuluttaa enemmän energiaa.

Tästä katapultista pääsee nauttimaan mikäli:

• lonkkanivelet ovat vapaita liikkumaan
• nilkkanivelet ovat vapaita liikkumaan
• lonkat ja nilkat osaavat askeleen aikana liikkua yhdessä suhteessa toisiinsa

Mikäli lonkat ja nilkat eivät ole vapaita liikkumaan, keho pyrkii luomaan työntämiseen tarvittavaa ojennusta jostain muualta. Seuraava ojennussuuntaan liikettä mahdollistava rakenne on alaselkä.

Tätä kutsutaan jo tekstin alussa mainituksi kompensaatioksi eli korvaavaksi liikkeeksi, joka on nerokkuudestaan huolimatta pitkään jatkuessa hyvin ongelmallista. Korvaavaa liikettä suorittava kehonosa ei ole olemassa korvaavaa liikettä varten, se ylikuormittuu ajan kuluessa eikä silloin pysty suoriutumaan kunnolla omista tehtävistäkään.

Tämä luo tilanteen, jossa keho kokee toimintakykynsä olevan uhattuna ja alkaa viestimään epämukavuudesta kompensoivalla alueella. Mikäli tämä ei riitä tuottamaan muutosta käyttäytymisessä epämukavuudesta tulee kipua.

Autokorjaamon mekaanikko on tutkinut ja analysoinyt kojelaudan merkkivalon palamisen syyksi toimimattomat jouset. Mekaanikko nollaa tietokoneen ja vaihtoo autoon uudet iskunvaimentimet ja kaikki on kunnossa.

Ihminen ei ikävä kyllä pysty vaihtamaan jousitustaan, mutta sen toimintaa pystyy aina kehittämään.

Jos haluat kokeilla toimiiko kehosi kävellessä, kuten sen pitäisi tee näin:

• Ota lonkkien levyinen käyntiasento (vasen jalka edessä ja oikea takana), katso että jalkaterät ovat eteenpäin.
• Astu oikealla jalalla normaalin pituinen askel eteenpäin.
• Pyri pitämään vasen kantapää kiinni maassa.

Jos vasen kantapää ei pysy maassa kiinni tai sen pitäminen maassa on hankalaa kertoo se liikkuvuuden ja jouston puutteesta joko lonkassa tai nilkassa. Testaa myös toinen jalka, käännät vain alkuasetelman toisin päin.

Seuraavaksi voit toistaa saman liikeen vielä uudestaan, mutta nyt et anna kantapään nousta ollenkaan maasta. Saatat joutua ottamaan lyhyempää askelta.

Pyri aistimaan missä rajoitus tai kiristys tuntuu, tämän avulla voit kohdistaa korjaavia toimenpiteitä oikeaan kohteeseen.

Kävelylle tärkeiden kehon osien liikettä saa lisättyä päivään hyvin yksinkertaisesti, sitä ennen kannattaa kuitenkin poistaa samojen osien liikkumattomuutta ylläpitäviä tekijöitä:

• Vähennä tai lopeta perinteisten kenkien käyttöä, kulje paljain jaloin tai käytä paljasjalkakenkiä.
• Istu vähemmän tuoleilla, istu enemmän lattialla erilaisissa asennoissa.
• Vietä aikaa ja tee asioita syväkyykyssä.
• Rauhoita ja syvennä hengitystä

Nämä esimerkit voivat yksinkertaisuudestaan huolimatta tuntua vaikeilta tai jopa mahdottomilta tehdä. Syy siihen vaikeuteen on suurella todennäköisyydellä se, että kehosi on kangistunut näiden kyseisten esimerkkien tekemättä jättämisen seurauksena.

Paljain jaloin tai paljasjalkakengillä kävellessä jalkaterät, nilkat ja lonkat saavat kokea kävellessä enemmän liikettä ja ajan kuluessa oppivat toimimaan paremmin.

Lattialla istuminen ja kyykky lisäävät nilkkojen ja lonkkien liikkuvuutta, jotta ne pystyisivät liikkumaan paremmin kävellessä.

Hengityksen rauhoittaminen ja syventäminen lievittää keskivartalon ja lantionseudun kireyksiä ja jännitteitä pallealihaksen aktivoituessa paremmin. Hengityksen rauhoittamisen avulla pystyt myös purkamaan stressiä, jonka seurauksena kivutkin lievenevät.

Kun esteet kehon toiminnan tieltä on raivattu ja arkeen on tehty toimintakykyä edistäviä muutoksia, kehon tarve tuottaa kipuviestiä. Kun kehon osat pystyvät liikkumaan yhdessä tarkoituksenmukaisesti, yksittäisten osien kunnolla ei ole niin suurta merkitystä.

Muistutukseksi vielä, että tässä blogitekstissä on tarkasteltu kävelyn liikettä suhteessa selkään vain eteen-taakse suunnassa. Kävelyn aikana liikettä tapahtuu lonkissa ja nilkoissa kuitenkin myös sivusuunnassa ja kiertoina.

Selkäkivulle voi myös olla monia muita syitä, joiden selvittämiseksi kannattaa olla yhteyksissä paikalliseen asiantuntevaan lääkäriin tai kuntoutusalan ammattilaiseen. Omasta liikkuvasta kehosta ja sen toiminnasta huolehtiminen on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla.