Paljasjalkailu ja paljasjalkakengät ovat nousseet viimeisten vuosien aikana ihmisten tietouteen. Oma matkani paljasjalkailun parissa on ollut toistaiseksi vielä kohtalaisen lyhyt. Kunnolla tähän aiheeseen olen päässyt syventymään aloitettuani työt Kipukaupalla fysioterapeuttina kaksi vuotta sitten.

Olen ollut tietoinen paljasjalkakengistä jo useamman vuoden, mutta ennen Kipukaupalla työskentelyä ajatukseni ohjautuivat kuitenkin siihen, että paljasjalkailu kuuluu "ituhippien" ja "puunhalaajien" arkeen ja maailmaan.

Fysioterapeuttina olen tehnyt töitä muun muassa erikoissairaanhoidossa osastolla, jossa tehdään jalkaleikkauksia. Jalkaongelmia olen siis nähnyt jos jonkinlaisia. Mielestäni jalkoja on aina huomioitu terveydestä puhuttaessa liian vähän ja tyydytty siihen mitä on.

En kuitenkaan aiemmin ymmärtänyt kenkien valtaisaa merkitystä jalkojen hyvinvoinnille ja jalan toiminnalle. Kenkien piti olla "tukevat ja paksupohjaiset", kun puhuttiin "oikeista" kengistä. Tässä varmasti yksi syy sille, miksi ajatukseni sotivat niin pitkään paljasjalkailua vastaan.

Kun aloitin työt Kipukaupalla niin vedin jalkaani ensimmäistä kertaa paljasjalkakengät. En halunnut ihmisten vain tekevän mitä minä sanon, vaan tekevän myös mitä minä teen. Kaksi vuotta on kulunut, ja entiset lempijalkineeni Air Maxit ja Converset ovat nyt jääneet kaappiin.

Syy tälle on se, että jalkateräni ovat muuttuneet ja aikaisemmat kenkäni tuntuvat nykyisin kuin pakkopaidalta, joka estää hengittämisen. Lisäksi jalkani vain yksinkertaisesti voivat paremmin paljasjalkakenkien käytön seurauksena.

Yksi merkittävimmistä oivalluksista, jonka olen Kipukaupalla työskennellessäni saanut on se, että suurin osa ihmisistä käyttää liian pieniä kenkiä. Ihmettelen, että minkä vuoksi tämä asia on niin "normaalia"?

Ymmärrys siitä, että pituussuunnan lisäksi myös leveyssuunta vaikuttaa suuresti siihen, että onko kenkä oikean kokoinen, ei selkeästi ole tullut kaurapuuron mukana. En nyt sano sitä, ettenkö ole tiennyt ja tajunnut, että kenkiä on eri leveydellä, vaan sen, että leveätkin "perinteiset" kengät, ovat yksinkertaisesti liian kapeita.

Omat ajatukset ovat nykyisin lähes päivittäin siinä, miksi me hyväksymme sen, että laitamme jalkamme liian pieniin kenkiin. Tai miksei tästä asiasta puhuta enemmän missään.

Olen itse nainen, jolla on isot jalat. Käytin koko nuoruuteni liian pieniä kenkiä, koska en halunnut näyttää suurijalkaiselta. Nuoruusvuosista maksan veroja vielä tänä päivänäkin, vaikka nykyisin ei enää hävetä kävellä suoraan miesten puolelle ostamaan sopivan kokoisia kenkiä. Tai käyttää paljasjalkakenkiä!

Ihmisekeho on jatkuvasti mukautuva mekaaninen ihmetuotos. Jalkaterien toimintaan voidaan vaikuttaa, vaikka tuntuisi siltä, että peli on jo pelattu. On kuitenkin ensin ymmärrettävä mitä halutaan ja mihin jalkaterät ovat vielä kykenevät. Aloita pienin askelin.

Liikettä voi aina tuottaa, ja tässä pitää muistaa, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Pelkkä varpaiden liikuttaminen voi aluksi tuntua hyvinkin ylitsepääsemättölmältä.

Tässä muutama vinkki, joilla pääset alkuun.

Todellisuudessa on useita asioita, joita haluaisin tästä maailmasta muuttaa. Jos kuitenkin saisin yhden toiveen tehdä, mikä voisi vaikuttaa useaan ihmiseen, olisi se paljasjalkailun ja sen "aatteen" kulkeutuminen jokaisen korville.

"Kaikki käy, paitsi liian pienet kengät" - minun maailmassani tämä sanonta alkaa kääntymään seuraavanlaiseen muotoon... "Kaikki käy, paitsi liian kapea varvastila, paksu pohja ja jäykkä rakenne".

Jos kirjoitukseni sai aikaan edes pienen ahaa elämyksen, olen saanut tavoitteeni saavutettua. Ei mikään muutu yhdessä yössä. Jokaisen matka paljasjalkailuun voi alkaa tästä. Yksi askel kerrallaan ja yhdet kengät kerrallaan.