Kun valmistuin fysioterapeutiksi 2010 en tiennyt jaloista yhtään mitään. Anatomian ja nykyään jo vanhentuneina pidettävien biomekaniikan perusteiden lisäksi opetussuunnitelmaan ei kuulunut ihmiskehon liikkeen ja liikkumisen ymmärtämiseen perustuvia opintoja. 

Miten sen pitäisi liikkua? Miten se liikkuu? Miksi se liikkuu niin kuin se liikkuu? Näin jälkikäteen ajateltuna työuran alku olisi ollut paljon helpompi, jos koulussa olisi mietitty näitä kysymyksiä enemmän.

Muutamien sattumusten kautta päädyin aika nopeasti siirtymään palkkatöistä ammatinharjoittajaksi, jonka seurauksena pääsin kouluttautumaan ja rakentamaan työkalupakkia oman mielenkiintoni mukaan. 

Tuon listan kärjessä oli kolminaisuus johon kuului kehon liike ja liikkuminen, ihmisen käyttäytymismallit ja niiden ymmärtäminen sekä kovassa nosteessa ollut faskia ja sen käsitteleminen.

Mitä enemmän opiskelin ja syvennyin aiheeseen sitä enemmän alkoi muodostumaan käsitys siitä, että kaikki lähtee jaloista, kävelystä ja kontaktista maahan. Ja se miten jalat toimivat lähtee ympäristöstä, jossa niitä käytetään.

Itselläni ei ole paljasjalkakenkien suhteen kerrottava mitään inspiroivaa tarinaa. Minulla ei ole ollut jalkojeni kanssa minkäänlaisia ongelmia tai kipuja. Tutustuttuani paljasjalkakenkiin totesin, ettei minulla ole mitään syytä käyttää minkäänlaisia muita kenkiä. Yritän tässä blogissa avata tuohon toteamukseen johtanutta päättelyketjua.

Mukautuminen eli ihmisen kehon adaptaatiokyky on ihmeellinen asia. Olet mitä syöt on tuttu ja ymmärrettävä vertaus, mutta käytännössä olemme myös miten liikumme. Kehosta tulee hyvä siinä mitä sillä tehdään, myös silloin kun sillä ei tehdä mitään. Elämästä selviämiseksi kehoa on kuitenkin pakko liikuttaa, huonosti liikkuva keho on siihen huono lähtökohta.

Sujuva elämä pyörii arjen rutiinien ympärillä. Meillä kaikilla on omat tapamme tehdä asioita tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, koska olemme aina tehneet niin. Tämän seurauksena liikutamme kehoamme myös vain tietyissä liikelaajuuksissa ja viemme sitä vain tiettyihin kulmiin. 

Miksi, koska kahvipaketti on kätevästi ensimmäisellä eikä ylimmällä hyllyllä, joten kättä ei tarvitse nostaa hartiatasoa ylemmäs. Koska työpöydän ääreen tietokoneelle istuminen on kätevämpää, kuin mennä istumaan lattialle, joten polvia tarvitsee harvoin koukistaa yli 90 asteen kulman.

Näiden tapojen toistuessa päivästä toiseen, kuukausien ja vuosien ajan keho mukautuu kokemaansa ja menettää joustoaan sekä liikkuvuuttaan. Uusien rutiinien ja tapojen omaksuminen on tästäkin syystä hankalaa, koska jäykistynyt keho ei välttämättä pysty liikkumaan halutulla tavalla.

Onneksi meillä on aina vaihtoehtoja tehdä asioita toisin. Jalkojen kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Puemme päivästä toiseen jalkoihimme niiden toimintaa estävät kengät, koska parempia kenkiä ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Samasta syystä emme myöskään kyseenalaista asiaa, vaikka jalkoja pakottaa vietävästi ja varpaat ovat aivan kippurassa.

Muutoksen tuulet ovat kuitenkin alkaneet puhaltaa, paljasjalka- ja minimalististen kenkien saapuminen markkinoille on tarjonnut kehon ja jalkojen toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän vaihtoehdon. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että niiden käyttötarkoitusta ymmärrettäisiin selkeästi tai niitä olisi helposti kaikkien saatavilla. 

Vielä pidempi matka on siihen, että sana “kenkä” tarkoittaisi ominaisuuksiltaan automaattisesti paljasjalkakenkää.

Liike ja liikkuminen ovat ihmisen toiminnan tärkeimpiä lähtökohtia. Kun ihminen liikkuu esimerkiksi kävelemällä, hänen kehossaan tapahtuu liikettä. Tämä liike voi olla esimerkiksi kävelyä myötäilevä käsien vuorottainen heilahdus eteen taakse. 

Jos käden heilautusta tarkastelee pintaa syvemmältä voidaan sanoa, että se on myös olkaluun ja lapaluun välistä liikettä, joka tapahtuu olkanivelessä. 

Joka tapahtuu olkanivelessä, koska rintakehä tekee kävelyä myötäilevää kiertoliikettä. 

Joka tapahtuu rintakehässä, koska lantio tekee kävelyä myötäilevää liikettä. 

Joka tapahtuu lantiossa, koska jalat kulkevat kävellessä eteen ja taakse. 

Jalat kulkevat eteen ja taakse, koska kävelet.

Miksi kävelet? Koska ihminen liikkuu kävelemällä.

Jalkaterässä on 26 luuta, joilla on mahdollisuus liikkua suhteessa toisiinsa 33 nivelessä. Jalkaterässä tapahtuu liikettä yksinkertaisesti siitä syystä, että lasket kävellessä jalkasi maahan ja olet kulkemassa eteenpäin.

Tämä ei siis ole liikettä, jota lihakset tuottavat supistumalla. Jalkaterän lihakset kyllä tekevät töitä kävelyn aikana, mutta ne tekevät töitä koska jalkaterän osat liikkuvat.

Jos liikkeeltä viedään mahdollisuus tapahtua, liikkeen mahdollistavat nivelrakenteet jäykistyvät. Kun nivelet ovat jäykistyneet, luut eivät pääse liikkumaan. Kun luut eivät liiku, lihakset eivät tee töitä ja ne heikkenevät. Perinteinen kenkä vie jalkaterältä mahdollisuuden liikkua tarkoituksen mukaisesti kävellessä sekä juostessa.

Paradoksaalista on se, että passiivisen elämäntavan jäykistämät ja heikentämät ihmiset harrastavat monipuolista liikettä ja liikkuvuutta vaativaa liikuntaa, esimerkiksi lenkkeilyä,  kehittääkseen terveyttään ja kuntoaan.

Lenkkeillessä taas puetaan jalkaan kengät, jotka estävät jalkoja tekemästä niitä asioita mitä niiden lenkkeillessä (kävellessä, hölkätessä tai juostessa) pitäisi pystyä tekemään. Joten voidaan kysyä, mitä olet harjoittamassa?

Kuntosi kasvaa, mutta jalkasi menevät huonompaan kuntoon?

Kehon seuratessa mukautumisen lainalaisuuksia, huonossa kunnossa olevaa kehoa ja heikosti toimivia jalkoja pidetään normaalina ominaisuutena, joita perustellaan geeneillä ja kehon vanhenemisella. Samassa henkäyksessä liikuntaa ja sen harrastamista pidetään terveyden ja toimintakyvyn kannalta suuressa arvossa.

Niin pitääkin olla, mutta liikunnan harrastamisen mahdollistavan liikkeen ja liikkuvuuden ylläpitämiseksi ei kuitenkaan olla valmiita tekemään mitään.

Tässä olisi ryhtiliikkeen paikka. Sen toteutumiseen ei tosin tarvita lisää tekemistä ja harrastamista vaan aktiivisempaa ja liikkuvampaa arkea. Sekä kenkiä, jotka antavat jalan olla jalka.

Jos oman kehonsa liikettä ja toimintakyvyn perustuksia haluaa lähteä rakentamaan kuntoon tulisi arki saada sisältämään paljon enemmän liikettä. Tämä ei tarkoita, että liikunnan harrastamista pitäisi lisätä vaan, että kehoa tulisi liikuttaa enemmän päivän aikana. Viedä sitä enemmän vähän käytettyihin kulmiin ja asentoihin.

Käytännössä tämä on hyvin helppoa. Jos kahvipaketin laittaa ensimmäisen hyllyn sijaan ylimmälle hyllylle, ei ole enää syytä olla nostamatta käsiä hartiatason yläpuolelle. Jos tietokoneelle askartelee työpisteen, jonka ääressä voi istua lattialla tai olla kyykyssä, ei ole enää syytä olla viemättä polvia syvempiin kulmiin.

Mikäli omaa mukavuudenhaluaan tekee mieli koetella enemmänkin, niin asunnosta voi poistaa kaikki tuolit. Ei ole enää syytä istua aina samassa asennossa pöydän ääressä.

Jalkojen toiminnan edistämiseksi yksinkertaisinta on lopettaa perinteisten kenkien käyttäminen ja kulkea paljain jaloin. Mikäli ei halua leimautua kummajaiseksi, niin jalkojen toiminnan mahdollistavia paljasjalkakenkiä löytyy nykyään jo moneen eri käyttötarkoitukseen ja tilanteeseen.

Uusien rutiinien ja tapojen luominen muodostaa aina aluksi vastarintaa, etenkin tilanteessa jossa keho pistää vastaan uusille liikkumisen ja liikkeen vaatimuksille.

Tosiasia on kuitenkin se, että siinä missä keho muuttui passiivisuuden seurauksena huonosti liikkuvaksi ja toimivaksi, muuttuu se myös aktiivisuuden lisääntyessä toiseenkin suuntaan. 

Tapahtuakseen se kuitenkin tarvitsee kuitenkin tekemistä ja aikaa. Kenkien vaihtaminen on luultavasti vaivattomin keino aloittaa tuo prosessi.