Ennen kuin alat lukemaan tätä pidemmälle, niin paina nämä asiat mieleen.

• Juokseminen on taito, jonka voi oppia koska vain.
• Juoksu harrastuksena on eri asia kuin juoksu urheilulajina.
• Molemmat ovat eri asioita kuin juokseminen tapana liikkua paikasta toiseen.

• Vahvat ja luonnollisesti toimivat jalat selviytyvät juoksun aiheuttamasta kuormituksesta eivätkä tarvitse tukea tai apua.
• Perinteisten kenkien käyttäminen heikentää jalkojen rakennetta ja toimintaa.
• Heikot jalat eivät kestä juoksun aiheuttamaa kuormitusta.

Ihmisen jalka ja se miten se toimii on kuuden miljoonan vuoden mittaisen kehitystyön tulosta. Ne ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa 1,6 miljoonaa vuotta sitten, jonka jälkeen jalan rakenne ja toiminta ei ole enää muuttunut evoluution rattaissa.

Ensimmäiset todisteet jonkinlaisten jalkineiden käytöstä ajoittuvat noin 40 000 vuoden päähän. Erikseen iskunvaimennettuja kenkiä olemme käyttäneet noin 60 vuotta. Herääkin kysymys, että miten ihmeessä olemme pärjänneet ilman kenkään rakennettua iskunvaimennusta 5 999 940 vuotta?

Tätä varten täytyy tarkastella ja yrittää ymmärtää aikaa sekä ympäristöä, josta kengänpohjien teknologinen kehitys on lähtenyt liikkeelle.

Juokseminen on ihmiselle ominainen tapa liikkua. Yhteiskunnan teollistumisen ja kaupungistumisen myötä juokseminen, tapana taittaa välimatkoja, on jäänyt vähemmälle. 

Juokseminen jäi urheilijoille kilpailtavaksi ja osaksi kuntoa kohottavia harjoitusmenetelmiä. Tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä ei ollut aikaa 1800-1900 luvun taitteessa harrastaa juoksua.

1960-luvulla yhteiskunnan kehitys saapuu pisteeseen, jossa työ ei enää viekään suurinta osaa päivästä ja ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa. Tehtaiden liukuhihnoilla suoritetut toispuoleiset työtehtävät alkoivat aiheuttaa moderneja liikkumattomuudesta johtuviin ongelmiin. Kunnon sekä toimintakyvyn kehittämisestä tulee tavoiteltava asia. 

Suuret massat alkavat kiinnostua juoksemisesta harrastuksena ja hölkkääminen (jogging) lanseerataan Uudessa-Seelannissa vuonna 1962. Tätä ennen urheilijat ovat toki käyttäneet hölkkäämistä osana harjoitteluaan jo pitkän aikaan.

Katastrofin ainekset ovat kasassa. 

Mitä saadaan, kun suuri joukko ihmisiä, jotka eivät osaa juosta, joiden jalkojen toimintamekanismit ovat häiriintyneet ahtaiden kenkien käytöstä ja joiden kehot ovat jumissa tehtaiden liukuhihnalla työskentelystä, alkaa harrastaa juoksemista?

Ongelmia. Paljon kipeitä kantapäitä.

Näistä lähtökohdista alkoi erikseen iskunvaimennettujen kenkien teknologian kehittyminen, jonka edelläkävijänä on toiminut Nike. Erilaisten vaahtomuovista koostuvien ratkaisujen jälkeen tuotekehitys menee eteenpäin ja ensimmäiset ilmatyynyillä varustetut juoksukengät saapuivat markkinoille 1979.

Juokseminen on taito. Jos ei osaa juosta, ei erikseen iskunvaimennettu kenkä tee juoksemisesta sen helpompaa tai vähemmän kuormittavaa. 

Tilanne voi olla jopa päinvastoin. Asiaa on tutkittu esimerkiksi Helsingin yliopistossa, jossa 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan vahvasti vaimennettu juoksukenkä jopa lisää kehon kokeman kuormituksen määrää, etenkin suuremmilla nopeuksilla juostessa.

Kulmala et al. 2018. Running in highly cushioned shoes increases leg stiffness and amplifies impact loading

Kehon ja jalkaterän oman iskunvaimennuksen toimintaan vaikuttaa moni ulkoinen tekijä kuten painovoima, maan vastavoima sekä alustan muoto ja rakenne. Kehon rakenne reagoi eri tavalla, kun se kohtaa kovaa tai pehmeää alustaa. 

Kovalle alustalle astuessa jalkaterän on loogista yrittää pehmentää kontaktia ja joustaa mahdollisimman paljon. Jalkaterän hyvä liikkuvuus ja pehmytkudosten joustavuus helpottaa tätä. Pehmeällä alustalla jalkaterän ei tarvitse joustaa ja sen rakenne jää tällöin tiiviimmäksi.

Tästä syystä kovalla alustalla iskua vaimentavalla kengällä juostessa jalkaterä kohtaa alustaan tultaessa pehmeää (kengän joustava pohja) ja jää käytännössä tiiviimmäksi ja jähmeäksi vaikka sen tulisi kuljettavan alustan perusteella joustaa. 

Tämän seurauksena juoksemisen tuottama iskutus tuottaa kehon rakenteisiin suurempaa kuormitusta, jonka vuoksi erilaiset ylikuormitustilat ja tapaturmat ovat hyvin yleisiä, vaikka vaimennetun kengän on ajateltu niitä käytännössä vähentävän. 

Jalkaterän huono liikkuvuus, lihasten heikkous ja liikkeen hallinnan ongelmat, jotka ovat pitkälti vaimennettujen kenkien käytön seurausta, tekevät tilanteesta vielä hankalamman.

Keho oppii tekemisen ja toistojen kautta ja sen omat joustomekanismit eivät pääse vahvistumaan ja kehittymään niin kauan kuin ne joutuvat toimimaan ympäristössä, jossa niille ei ole käyttöä.

Vaikka erilaisista jalkaongelmista kärsivälle pehmustettu ja tuettu kenkä voi tuoda akuuttia helpotusta, ei se kuitenkaan korjaa näiden ongelmien juurta.

Paljain jaloin tai paljasjalkakengillä käveleminen ja juokseminen altistaa jalkaterän rakenteita ja toimintamekanismeja kuormitustekijöille, joita kohdatessaan niillä on mahdollisuus ja syy alkaa vahvistumaan.

Kun tämän altistuksen ja siirtymän tekee rauhassa, ajan kuluessa ja itseään kuunnellen, niin kehon adaptaatio- eli mukautumisprosessit pitävät huolen lopusta. Jalkaterän ja muutenkin kehon liikkuvuudesta ja lihasvoimasta huolehtiminen edistää ja tekee siirtymästä helpompaa.