Paljasjalkakengät - 3 yllättävää hyötyä

Paljasjalkakenkien käyttäminen mahdollistaa jalan luonnollisen liikkeen kävelyn ja juoksun aikana. Paljasjalkakenkien käytön suurimpina hyötyinä pidetään jalkaterän ja nilkan nivelten liikkuvuuden lisääntymistä, jalan lihasten ja jänteiden vahvistumista sekä jalkapohjan tuntoaistin paranemista.

Nämä ovat kuitenkin vain liikkuvan kehon ominaisuuksia, joiden tulisikin toimia ja joiden toiminnan ansiosta kehon suuremmilla ja monimutkaisemmilla toimintamekanismeilla on mahdollisuus toimia ja täyttää omia tehtäviään.

Liikkuva keho on aina kokonaisuus, jossa eri systeemit ja kehon osat toimivat toistensa kanssa kanssa harmonisessa yhteistyössä. Kokonaisuuden toiminta on riippuvaista sen pienempien osien toiminnasta. Mikäli jokin yksittäinen osa ei tee omia töitään, muut osat ja kokonaisuus kärsivät siitä.

Jalkojen toiminnalla on suuri merkitys sille, että nämä mekanismit pääsisivät toimimaan suunnitellusti. Jalan täytyy pystyä olemaan jalka ilman, että sen toimintaa hankaloitetaan ulkopuolelta.

Tasapainon kehittyminen

Toimiva tasapaino on näköaistin, sisäkorvassa sijaitsevan tasapainoelimen sekä kehon asentotunnon seurausta. Jos suljet silmät, tasapainon säätely siirtyy enemmän tasapainoelimen ja asentotunnon vastuulle.

Asentotunto on aisti kehosta ja siitä miten sen eri osat ovat suhteessa toisiinsa sekä suhteessa tilaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tiedät tarkistamatta kertoa missä asennossa ja mihin suuntaan mikäkin kehon osa on. Ongelmaksi muodostuu, että asentotunnon tarkkuus on taas riippuvaista kehon kokemasta liikkeestä.

Mitä monimutkaisempaa liikettä keholla tuotetaan sitä selkeämmäksi asentotunnon kartta muodostuu. Tämä helpottaa tasapainon hallintaa.

Toinen olennainen tekijä toimivan tasapainon kannalta on tarjolla oleva tukipinta. Pystyssä kahdella jalalla kulkeva ihminen muodostaa kehollaan kahden pilarin varassa olevan tornin. Tornin tai minkä tahansa muunkin rakenteen pystyssä pysymisen edellytys on tukeva perusta.

Ihmisen kehon perustana toimivat jalkaterät, joilla on käytännössä sama tehtävä kuin talon betonista valetulla perustuksella. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. 

Vaikka tehtävä on sama jalkaterä muodostuu yhden ison betonivalun sijaan 33 liikkuvasta pinnasta (nivelestä) ja 26 liikkuvasta osasta (luista), joiden välisistä suhteista huolehtii yli sata erilillistä lihasta, jännettä ja nivelsidettä.

Kun ihminen seisoo kahdella jalalla on tulee kävellessä askeleen tukivaiheen päälle, kehonpaino laskeutuu jalkaterän päälle saaden sen rakenteen laajenemaan maata vasten. Tämän seurauksena kehon tukipinta laajenee jonka varassa tasapainoa on helpompi hallita.

Perinteisiä kenkiä käytettäessä jalkaterä sekä varpaat eivät pääse leviämään ja tukipinta jää pienemmäksi jolloin tasapainoa joutuu kannattelemaan pienemmällä ja kapeammalla tukipinnalla. Kenkä myös vähentää jalkaterän kokeman liikkeen määrää, jolloin se vaikuttaa heikentävästi myös asentotuntoon ja sitä kautta myös tasapainon hallintaan.

Iskunvaimennuksen ja kuormituksen jaon tehostuminen

Kyky toimia jousena on yksi jalkaterän tärkeimmistä mekanismeista ja se perustuu samaan toimintaan kuin tasapainolle merkityksellinen tukipinnan laajentuminen. Jalkaterän ja varpaiden laajentuminen alustaa vasten on osa pronaatioliikettä, joka tapahtuu kävellessä kehon painon tullessa jalkaterän päälle.

Pronaatioliike on siis jousi, joka jännittyy.

Supinaatioliike on puolestaan jalkaterän tiivistyminen ja tukevoituminen askeleen työntövaiheessa, joka on käytännössä saman kuin edellä jännitetyn jousen laukeaminen.

Käytännöllisenä vertauskuvana voisi käyttää auton jousitusta joka tekee ajamisesta mukavampaa, kun jokainen kuoppa ei tunnu kuljettajan takapuolessa. Jousituksen puuttuminen ei kuitenkaan ole auton eteenpäin kulkemisen kannalta oleellinen tekijä. Autolla pystyy siis ajamaan ilman iskunvaimennusta, se ei vain ole yhtä miellyttävää matkantekoa.

Samalla tavalla voidaan ajatella kävelemistä, joka on mahdollista ilman jalkaterän toimivaa pronaatiota ja supinaatiota. Kun jousitus ei toimi, jalka ei myöskään pääse jakamaan kehon kokemaa kuormitusta kunnolla.

Jalan jousituksen toimimattomuus taas muodostaa ongelman kehon kuormituksen jaossa. Kehoon kohdistuu jokaisella askeleella 1,5 kertaa kehon painon verran kuormitusta, joka toimivan iskunvaimennuksen avulla jakautuu tasaisesti koko kehoon. Kun jouset eivät toimi kunnolla tuo kuormitus alkaa kerääntymään yksilöllisesti vaihdellen tiettyihin paikkoihin, kuten polveen, lonkkaan tai selkään.

Asiaa voisi ajatella yksinkertaisesti näin. Jos jokin kehon osa ei liiku kunnolla, liikkeestä muodostuva voima ja kuormitus eivät pääse virtaamaan sen läpi vaan törmäävät siihen. Tämän jatkuessa pidempään keho alkaa viestiä tästä ongelmasta kipuviestin avulla.

Liikkumisen taloudellisuuden lisääntyminen

Kun lihakset tekevät töitä ne kuluttavat kehon energiavarastoja. Nykypäivänä meillä ei ole pulaa energiasta, koska ravintoa on saatavilla hyvin helposti, jopa liian helposti. Passiivinen elämäntapa puolestaan muodostaa tilanteen jossa helposti saatavan ravinnon sisältämää energiaa ei kuluteta, vaan se alkaa kertymään vyötärölle.

Täytyy ymmärtää, että ihmisen kehityksen aikana ravintoa ei ole ollut aina saatavilla yhtä runsaasti ja kehon energiavarastot ovat olleet arvokas resurssi, jota ei ole ollut varaa tuhlata. Tämän vuoksi luonnollinen kävely ja juokseminen ovat muodostuneet hyvin vähän energiaa kuluttaviksi liikkumistavoiksi.

Lihastyö on kallista ja se kuluttaa paljon energiaa. Nivelen liikkeen aikana sitä ympäröiviin jänteisiin kohdistuvan venytyksen muuttaminen takaisin liikkeeksi on käytännössä ilmaista. 

Hyvänä esimerkkinä on akillesjänne, joka kävellessä tai juostessa venyessään (nilkan koukistumisen aikana) varastoi energiaa ja palauttaa sen katapulttina takaisin liikkeeseen. Nilkka ojentuu ja keho liikkuu eteenpäin.

Jotta tämä pääsee tapahtumaan täytyy kehon nivelten päästä liikkumaan vapaasti, jotta niiden jänteet pääsevät venymään. Akillesjänteeseen ei korollisissa kengissä muodostu läheskään samanlaista venytystä, kuin paljain jaloin tai paljasjalkakengillä kävellessä, koska nilkkanivel ei kengän koron vuoksi pääse menemään yhtä koukkuun.

Kun tämä mekanismi ei pääse toimimaan, liikkeen tuottaminen siirtyy enemmän lihaksille ja se taas kuluttaa enemmän energiaa, jonka seurauksena pelkkä käveleminen voi tuntua vaivalloiselta ja väsyttävältä.

Kävelyn sekä myös juoksemisen tulisi olla taloudellista ja energiatehokasta, jonka jälkeen on vielä virtaa tehdä se mitä varten paikalle ylipäätään saavuttiin.

Yhteenveto

Yhdistävänä tekijöinä näille kolmelle kehon toimintamekanismille on se, että toimiakseen ne kaikki tarvitsevat toimivat jalat. Jouhevasti liikkuvat nivelet, vahvat ja jäntevät lihakset ja jänteet sekä hyvin pelaava hermotus ovat elementtejä, jotka löytyvät hyvin toimivasta ja terveestä jalasta.

Kun nämä yksittäiset rakenteelliset komponentit ovat kunnossa, niistä riippuvaiset suuremmat mekanismit ja lopulta koko kehon kyky liikkua, pääsevät suoriutumaan omista mittavammista tehtävistään ilman esteitä.

Perinteisessä kantakorotetussa ja kärjestä kapenevassa kengässä tämä ei ole mahdollista. Paljasjalkakengässä on, tai niillä on mahdollisuudet alkaa kehittymään parempaan suuntaan.

Kirjoittaja:

Matti “Paljasjalka Fysio” Melanen 

"Mie toivon, että kun sie olet lukenut tämän kirjoituksen, oppisit ymmärtämään paremmin kehosi liikkumista ja sen yhteyttä kokemiisi ongelmiin. Sekä toivottavasti myös yhdistämään pisteitä oman käyttäytymisesi sekä kehosi toiminnan välillä."

Paljasjalkakenkiin, kävelyyn ja jalkojen toimintaan erikoistunut fysioterapeutti, Kipukaupan & Vaistoan asiantuntija.