Miekkavalaat ovat varmasti tuttuja monelle Avarasta luonnosta tai Free Willy-elokuvista. Joku on saattanut nähdä niitä myös ulkomaanmatkoilla esiintymässä vesieläinpuistoissa. Tässä blogitekstissä pohdiskellaan miekkavalaiden selkäevien ja ihmisen jalkaongelmien merkillistä yhteyttä.
Yhteys löytyy, kun tarkastellaan molempien lajien liikkumista ja käyttäytymistä niille tyypillisessä ympäristössä.
Mie toivon, että kun sie olet lukenut tämän kirjoituksen, oppisit ymmärtämään paremmin kehosi liikkumista ja sen yhteyttä kokemiisi ongelmiin.
Sekä toivottavasti myös yhdistämään pisteitä oman käyttäytymisesi sekä kehosi toiminnan välillä.
Miekkavalas elää meressä ja liikkuu uimalla vedessä siinä missä ihminen elää maan päällä ja liikkuu kävelemällä tai juoksemalla erilaisilla alustoilla.
Miekkavalas ui heiluttamalla pyrstöään ylös ja alas sekä ohjaa liikkumistaan käyttämällä rintaeviään. Valaalla on myös selkäevä, joka ei varsinaisesti osallistu valaan liikkumiseen mutta on tärkeä liikkumista tasapainottava tekijä. Selkäevä siis tekee valaan uimisesta helpompaa.
Luonnossa ja vankeudessa elävien miekkavalaiden selkäevissä on nähtävissä eroja. Luonnossa elävien valaiden selkäevät suoria ja pystyssä, eläinpuistoissa vankeudessa elävillä miekkavalailla esiintyy kallellaan olevia sekä romahtaneita selkäeviä.
Tällaisia selkäeviä esiintyy myös luonnossa, mutta nämä yksilöt ovat joko sairaita tai loukkaantuneita. Valaan parantuessa selkäevien ryhti yleensä kohenee.
Miekkavalaat, joiden selkäevien ryhti romahtaa vankeudessa täysin, ovat yleensä urospuolisia. Näiden urosten keskuudessa romahtaneita selkäeviä esiintyy erityisesti niillä joilla selkäevä on tavallista kookkaampi.
Voisi siis sanoa, että lerpahtaneen selkäevän syndroomaa (Flopped Fin Syndrome) esiintyy erityisesti urospuolisilla miekkavalailla, joiden geeniperimä tuottaa kookkaan selkäevän.
Samaan tapaan voitaisiin sanoa, että vaivaisenluu on erityisesti niiden naisten ongelma, joiden suvussa vaivaa esiintyy.
Vaivaisenluita on käsitelty aikaisemmassa blogissa, pääset lukemaan sen tästä linkistä.
Kuvassa on miekkavalaan selkäevän poikkileikkaus, jossa näkyy tiiviitä kollageenisäikeitä. Pinkit reiät ovat valtimoita joiden ympärillä on laskimoita.
lähde: Houghton, J. 2012. Dorsal fin cross section, photograph from research blog.
Miekkavalaiden ja muidenkin merinisäkkäiden selkäevät ovat mielenkiintoisia rakenteita, koska ne ovat täysin passiivisia. Evässä ei ole luuta tai lihaksia pitämässä sitä pystyssä vaan se muodostuu täysin kollageenista eli samasta sidekudosmateriaalista, jota löytyy ihmisenkin kehosta.
Selkäevä tasapainottaa eläimen liikkumista eli uimista vedessä. Voidaan siis olettaa, että se on liikkumisen kannalta hyvinkin tärkeä rakenne. Evän ryhdin romahtamisen voisi siis olettaa vaikuttavan liikunta- ja toimintakykyä heikentävästi.
Valas joutuu tekemään ylimääräistä työtä tasapainottaakseen liikkumistaan, koska romahtanut selkäevä ei sitä työtä enää pysty kunnolla tekemään. Tuottaako tämä kompensointi valaalle ylikuormitustiloja ja niihin liittyviä kipuja?
Herääkin kysymys, että jos selkäevä on valaan toiminnan kannalta niin tärkeä, niin miksi siinä ei ole mitään sisäistä tukirakennetta pitämässä sitä pystyssä? Vastaus on, koska se ei tarvitse sisäistä tukirakennetta.
Valaan liikkuminen sen luonnollisessa ympäristössä pitää selkäevän pystyssä.
Miekkavalaan luonnollinen elinympäristö on meri, jossa se liikkuu uimalla.
Valas ui meressä pitkiä matkoja suoraan, sukeltaen ajoittain syvälle. Näin toimiessaan valaan selkäevän ohitse kulkeva veden virtaus sekä -paine tuottavat yhdessä kuormitustekijöitä, joiden seurauksena selkäevän passiivinen rakenne saa tarvittavan tuen pysyäkseen ryhdikkäänä.
Mutta eivätkö vankeudessa elävät miekkavalaat myös liiku uimalla?
Ongelma muodostuu ympäristöstä jossa ne uivat. Vesieläinpuiston altaassa on seinät ja pohja, jonka seurauksena valas ei pysty uimaan pitkiä matkoja suoraan tai sukeltamaan yhtä syvälle kuin meressä.
Uidakseen pidempää matkaa valaan tulee kiertää altaan reunojen määrittämää kehää. Se myös viettää suhteessa enemmän aikaa pinnalla kuin meressä uidessaan. Tämän seurauksena selkäevän ohi kulkeva virtaus on pyörteisempi ja vedenpaine ei myöskään tuota vastaavaa nostetta kuin meressä.
Selkäevän kollageenirakenne mukautuu näihin ulkopuolisiin kuormitustekijöihin ja evä alkaa menettämään ryhtiään.
Miten tämä kaikki liittyy ihmiseen, kenkiin ja jalkoihin? Ihminen liikkuu erilaisilla pinnoilla kävelemällä kahdella jalalla. Käveleminen paljain jaloin millä tahansa alustalla on kuitenkin täysin eri asia kuin samoilla alustoilla käveleminen kengät jalassa.
Vertauskuvallisesti kengät ovat meidän jaloille sama asia kuin altaan reunat miekkavalaalle.
Jalan rakenteen ja toiminnan muutokset ovat seurausta kengän aiheuttamasta muutoksesta jalan kokemalle kuormitukselle. Vaivaisenluut ja vasaravarpaat ovat esimerkkejä kehon mukautumisesta tähän muutokseen.
Suuremmassa mittakaavassa ryhdin painuminen kumaraan, rintarangan ja hartioiden huono liikkuvuus ja niihin yleisesti yhdistettävät niska-, selkä- tai olkapääkivut ovat osittain passiivisen elämäntavan seurausta. Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus muuttaa asiaa toiseen suuntaan ja elää aktiivisempaa elämää.
Se vaatii kuitenkin tietoiseksi tulemista, ajattelutavan muutosta sekä aktiivista toimintaa asian eteen. Istu lattialla, kyykkää, roiku välillä, hengitä syvästi ja käytä jaloissasi paljasjalkakenkiä.
Vesieläinpuistossa asuvalla miekkavalaalla ei tätä mahdollisuutta ole.
hanki itsellesi
Muuta tapaasi liikkua ja mahdollista jaloillesi luonnollinen liike paljasjalkakenkien avulla.
